RAJAPINTOJA

Teatterin taika perustuu vastakohtien jännitteisiin ja ristiriitaisuuksiin. Ei siis ihme, että näyttämö on toisiaan hylkiviä elementtejä täynnä. Siellä on ramppi, joka jakaa katsoman ja näyttämön kahdeksi tilaksi. Siellä on kirkkaasti valaisutu näyttämö ja heti sen äärellä pimeyteen peittyvät sivutilat. Abstraktien kosketuspintojen lisäksi näyttämö on pullollaan hyvin fyysisiä rajoja. Katsomosta ei ehkä tule ajatelleeksi, kuinka tarkasti tilaa halutaan ohjata ja kuinka täpärästi eri tekniikat mahtuvat laajan oloiseen tilaan. Tavallisen talotekniikan painoarvo on suuri, jotta katsoja saadaan viihtymään. Sen lisäksi tarvitaan vielä paljon enemmän pitkälle edistyneitä järjestelmiä, jotta esitys saadaan kulkemaan jouhevasti. Kaikki tämä pitää yhteensovittaa toiminnallisesti, fyysisesti ja järjestelmien tasolla.

Tavallisesti näyttämöllä kaikkein eniten törmäyksiä aiheuttaa liikkuvan ja kiinteän rakenteen raja. Joka ei ole nähnyt pyörön pyörivän, tuskin osaa ajatella, että halkaisijaltaan toistakymmentä metriä näyttämöä lähtee liikkeelle. Tai että tyhjäksi jätetyllä näyttämötornilla on oma merkityksensä. Tai että tilassa, jossa ajetaan trukilla, ei saa olla teräviä pintoja, jotka saattaisivat tarttua krinoliinihameen sifonkiin ja repiä sen rikki.